Anssi Keskinen – Puusta koruiksi

(Artikkeli Suomen jalokiviharrastajien yhdistyksen lehteen)

Intohimo kiviin ja niiden työstämiseen aloitti käsityö urallani aivan uuden aikakauden. Aluksi harrastuksena aloittamani kivi-intoilu muotoutui vuosien varrella yritystoiminnan kautta myös osittaiseksi kivikauppiaaksi sekä korumyyjäksi. Syvempi halu ymmärtää kivien elinkaarta kaivokselta käyttäjälle vei maailmalle, jossa kivien perässä juokseminen johdatti erilaisiin ikimuistoisiin seikkailuihin. Halusin todella nähdä mistä ja miten nämä kivet todella matkaavat maan sisästä koruiksi käyttäjälle. Näin, koin ja opin. Eniten sydämeen jäänyt paikka on Luc Yen Vietnamissa. Siellä aika kului vauhdikkaasti matkustellen moottoripyörällä kaivoksilla, ja aamuisin kivitorilla kylän keskustassa.

Kaikki alkoi palasta omenapuuta, jonka isäni oli laittanut 7 vuotta sitten kuivumaan pannuhuoneeseen. Se kuitenkin unohtui moneksi vuodeksi. Koska olen puuseppä, vieroksuin jostain syystä hopeaa, ja korujen tekemisessä nahkasta sitominen johdatti nopeasti puun äärelle. Muistin myös tämän pannuhuoneen omenapuunpalasen, joka nyt oli jo varmasti aikansa kuivunut. Pienen ¨voiko kiveä ja puuta yhdistää ¨-jahkailun jälkeen kuitenkin tein sen ensimmäisen upotuksen, ja ällistyin kuinka hyvin ne sopivatkaan yhteen.

Kun puun ja kiven värisävyt ovat hyvin valittuina, syntyy todella tyylikäs ja lämmin, tasapainoinen ja täyteläinen koru. Hopeaketju lisää pakettiin arvokkuuden, jonka myös puu ansaitsee. Puu korujen materiaalina saattaa tuoda monille tunteen liiallisesta ”luonnonläheisyydestä”. Olen kuitenkin kokenut näiden ennakkoluulojen murtamisen tehtäväkseni, jotta ihmiset saisivat kokea tämän hienon yhdistelmän, puun lämmön ja jopa myös kosketuksen luontoon, korujeni kautta.

Vuosien kaivertamisen jälkeen muodot alkoivat löytyä kiven ja puun välillä sopusuhtaisiksi, jolloin sain kehitettyä enemmän elegantteja, ja tyyliltään selkeitä koruja. Kiven erilaisia kiinnitystapoja on tullut myös testailtua, johon epoxy-liima ja kiven tietynlainen hionta sen takaosasta takaa kestävämmän lopputuloksen. Viimeaikoina myös ilman liimaa käytettävät kiinnitykset ovat kiehtoneet. Yhden hyvin onnistuneen lopputuloksen olen saanut kuvassa olevaan eebenpuusormukseen, jossa komeilee Vietnamista kotoisin oleva tähtirubiini. Tähän kyseiseen sormukseen kaiversin normaalia pienemmän istutusaukon sopivilla ”kiinnitysnypyköillä”, laitoin kiven aukolle, painoin pöytää vasten, ja toivoin parasta! Naps, kivi naksahti sopivasti paikoilleen eivätkä puuosatkaan halkeilleet. On sadasosamilleistä kiinni, että puu kestää venymisen kiven istutuksen aikana, eikä napsahda poikki.

Materiaaleina olen käyttänyt omenapuuta, joka on Suomen puista parhaimpia korujen materiaaliksi sydänvärinsä sekä kovuutensa takia. Eebenpuu on ehdottomasti lujin puu, joten siitä saa tehtyä myös hieman sirompia muotoja, ja kaivertaminen on syiden tiheyden ja tasalaatuisuuden vuoksi helpompaa. Kolmantena on suotammi, kansainväliseltä nimeltään Bog Oak, joka on tuhansia vuosia vanhaa Puolassa maan pohjasedimenteissä säilynyttä ja sieltä löytynyttä, mustaksi värjäytynyttä tammea. Tämä todella tyylikäs materiaali on lisäksi suhteellisen kovaa. Suotammea on käytetty ammoiset ajat myös esimerkiksi piipuissa ja muissa pienesineissä.

Olen kaivertanut kaikki työni Dremelillä, johon on erikokoisia pallopääkärkiä, aina puolesta millistä kolmeen milliin. Osittain isoissa upotuksissa saatan myös käyttää talttaa. Esimuotoilun teen vannesahalla ja loput hiomalaitteella, tai Dremelillä jossa on hiontapää. Pidän siinä mielessä puun korumuotoilusta, koska aina ei heti aluksi tarvitse olla selvillä mitä tekee. Yleensä on löytynyt ensiksi kivi, josta haluan tehdä korun ja kiven muoto päättää myös korun muotoa. Silti välillä saattaa käydä niin, että kun lähtee kaivertamaan korua niin lopputuloksesta muotoutuukin vähitellen jotain paljon hienompaa kuin oli edes kuvitellut. Monet mielestäni hienoimmista koruistani on muotoutunut juuri näin.

Viimeistelyt koruille olen tehnyt elintarvikehyväksytyllä öljyllä, joka on todella kestävää ja ihmiselle vaaratonta. Näin ollen korun voi laittaa vaikka suuhun koska siitä ei irtoa mitään kemikaaleja. Alkuun koitin karnaubavahaa mutta se ei ole tarpeeksi kestävää ja hieman liian pehmeä ilman mehiläisvahaa.

Puun työstäminen kaivertamalla koruiksi on jokseenkin helppoa oppia jos puuta on tarjolla ja käden ovat vakaat niin kaivertimella muotoilun oppii varmasti. Pehmeämmästä puusta on ehkä helpompi aloittaa ja sitä mukaa siirtyä kovempiin puihin. Kiven istutuskuopan tekemisessä harjaantuu kädet ja vaikka istutuskuopan linjat vähän mutkittelisikin niin niitä on helppo häivyttää pienillä pyöristyksillä.

Anssikeskinendesign.com löydät koruja ja muita puusepän tuotteita. Blogiin on myös tarkoitus kirjoittaa juttuja liityen koruihin ja kiviin joten tervetuloa tutustumaan.